Viikko Glasgowssa

  1. päivä (maanantai)

Lähdettiin Pasin ja Martin kanssa junalla kohti Helsinkiä noin aamuyhdeksältä. Junamatka meni hämmästyttävän nopeasti ristiseiskaa pelatessa.(kannattaa ottaa jotain ajantappomateriaalia messiin). Helsingissä jätettiin kamat juna-aseman matkatavarasäilytykseen ja lähdettiin vähän pyörimään keskustaan. Joskus kolmen maissa hypättiin Finnairin bussiin. Lentokentällä kaikki sujui niin kuin pitikin ja saatiin jopa soittimet mukaan matkustamoon. Koneessa saimme hieman välipalaa ja ilmaiset juomat(!). Amsterdamissa saimme vaihdettua konetta ilman ongelmia, taas kohteliaasti kysymällä saimme soittimet mukanamme matkustamoon. Kone alkoi lähestyä Glasgowin kiitorataa joskus kymmenen aikaan illalla hirveässä tuulessa. Peter (business opettaja, joka näytti ihan David Spadelta) oli meitä vastassa ja vei meidät Eurohostelille. Onneksi Pasi sattui olemaan varsin supliikki kaveri ja meidän ei Martin kanssa tarvinnut harrastaa small talkkia ajomatkan aikana juuri ollenkaan.
   Hostelilla saimme tietää että respan työntekijä oli totta kai mokannut huonevarauksen ja meille oli huone ainoastaan yhdeksi yöksi. Huoneet muuten joutui aina maksamaan etukäteen. No ei siinä mitään. Mentiin huoneeseen aikomuksenamme rentoutua pitkän matkustamisen päätteeksi, mutta huomasimmekin että siinä yhdellä sängyllä makasi joku kiinalainen. No, kyllähän yhden yön nukkuu vaikka kenen kanssa.

2. päivä (tiistai)

Herättiin aikaisin toteamaan että manner-eurooppatyylinen aamupala ei ole aivan luksusta, kyllähän sitä kuivaa paahtoleipää söi kun nälkä oli, mutta kahvi oli juomakelvotonta
(Minä tykkäsin kyllä kahvista! –Juha). Aamiaisen jälkeen kävimme tutkimassa hostelin lähiympäristöä, ja huomasimme erilaisten kauppojen reilun lukumäärän.
   Morph (äänitys ja kitaraopettaja) tuli selvittämään huonesotkua ja onneksi saimme huoneen kolmeksi yöksi lisää. Pahaksi onneksi kämppäkaveri oli taas hieman omalaatuinen(pakistanilainen jolla oli joitain outoja tapoja). Selvennykseksi asuimme siis neljän hengen huoneessa.
   Lähdimme ylipuheliaan Morphin kanssa koululle. Koulu oli entinen junatehdas ja paikoitellen aika rähjäinen. Aulaan oli sentään panostettu ja siitä tulikin melko Harry Potter tylypahkalaismeininki.
   Morph luonnollisesti esitteli paikat ja ihmiset. Ruoka-aika oli ehtinyt jo mennä, mutta saimmepahan silti kinuttua keittolan emänniltä parit leivät ja kahvit. Mutustelun jälkeen käytiin jammailemassa Morphin kanssa ja mies osoittautui varsin kykeneväksi kitaristiksi.
   Tapaamamme virolaiskitaristi Merjen kanssa hengailimme jonkin aikaa ja hän mitä ystävällisimmin opasti meidät oikean bussin kautta hostelille. Illalla kävimme Pizza Hutissa syömässä kalliin, mutta pienen aterian.

3. päivä (keskiviikko)

Martti ei päässyt sängystä ylös mahataudin takia joten päivä alkoi hieman ikävissä merkeissä. Pasin kanssa mentiin kuitenkin koululle ja osallistuttiin kappaleentekotunnille. Siellä tyypit väänsi paraikaa lyriikoita ja opettaja selitti sanoitusmetodeista. Tunnin jälkeen käytiin katsastamassa ruokalameininki. Parilla punnalla sai lautaselleen pienen annoksen lasagnea, jos halusi lisukkeita niin ne luonnollisesti maksoi extraa. Merkillistä oli ettei kukaan syönyt leipää ruoan kanssa. Ruokalasssa tavattiin myös virolaisten opettaja Siim, joka puhui sujuvasti suomea. Hänen seurassaan ei siis voinut solvata muita suomeksi (jota kannattaa kokeilla).
    Illaksi ohjelmassa oli jokavuotinen curryillallinen vaihto-oppilaiden, opettajien ja joidenkin paikallisten oppilaiden kanssa (college muuten tarjosi.) Hostelilla tsekattiin Martin kunto ja todettiin ettei mies kykene rilluttelemaan illalla, joten lähdettiin Pasin kanssa kahdestaan. Hypättiin virolaisten kanssa taksiin ja suunnistettiin kohti jotain intialaisravintolaa. Opettajilla oli vissiin tapana käyttää kaikkia vaihtareita syömässä Glasgowin ”perinne” ruokaa, joka olikin hyvää. Tunnelma alkoi kohota, kiitos runsaiden aperitiivien, ja muutamien virolaisvitsien jälkeen koko lössi suuntasikin viereiseen pubiin, jossa Pasin uusi viskimentori tarjosi meille omia suosikkiviskejään. Hyvää oli, vaikka siinä vaiheessa olisi tosin alas mennyt vaikka tuulilasinpesuneste. Opettajillakin rupesi legendaa lentämään ja sorruinpa itsekin pieneen small talkiin.
    Tämän jälkeen puolen yön aikaan menimme taas taksilla hostelille ja nukkumaan.

4. päivä (torstai)
Keikkapäivän aamuna lähdettiin aikaisin koululle treenien toivossa, mutta ei saatu mitään aikaiseksi. Siinä sitten seurattiin jotakin musiikin editointia tietokoneella käsittelevää tuntia ja lähdettiin syömään. Yhden aikaan meillä oli skottivaihtareiden kanssa palaveri josta selvittiin jälleen kerran Pasin uskomattomien puhelahjojen avulla. Pari äänimiestä tuli selittämään että kohta pitäisi lähteä keikkapubiin soundcheckiin. Se tuli hieman äkkiä, sillä emme olleet ehtineet harjoitella virolaisvahvistuksien (laulaja sekä saksofoniopettaja) kanssa vielä lainkaan! Onneksi saimme reilun tunti aikaa laittaa kasaan neljä biisiä.
   Lyhyen treenisession jälkeen lähdimme äänimiesten mukana keikkapaikalle, jossa kaiken piti olla valmiina soundcheckiä varten. Näinhän ei tietenkään ollut, joten aloimme syömään ja odottelemaan. Martille ei vielä oikein ruoka maittanut.
    Keikka meni niin hyvin kuin odottaa saattoi. Ihmiset tulivat ylistämään ja kiittelemään. Voi pojat, ei siinä tiennyt miten päin olla. Varsinkaan Pasi jota ympäröi ennennäkemätön fanilauma.(johtuu varmaan parrasta.)(Niitähän oli vain pari juopunutta juniorioppilasta! –Juha) Meidän lisäksi sinä iltana soittivat virolais-skottilainen kokoonpano sekä skotlantilaisopettajien oma bändi. Jouduttiinpa jopa tanssimaan, jota ei yleensä pääse käymään. Keikkapaikalla oltiin tappiin asti, jonka jälkeen itsetunnot pilvissä uskaltauduttiin kävelemään hostelille päin.


5. päivä (perjantai)

Aamulla lähdettiin tuttuun tapaan koululle. Pasi sai bassotunnin ja me Martin kanssa kävimme tsekkaamassa Peterin pitämä musiikkibisnestunti.
   Joskus puolenpäivän korvilla Morph nappasi meidät kyytiin ja kävimme vaihtamassa hotellia.
Uusi hotelli oli paljon mukavampi paikka kuin hostel, vaikka huone olikin pieni,(kaksi sänkyä/kolme yöpyjää, mutta säästimmepä rahaa!) vessassa ei ollut lukkoa ja suihkuhuoneen ovi oli läpinäkyvä. Palasimme Morphin kanssa vielä koululle, jossa saimme seurata Martin saamaa erinomaista rumputuntia.
     Illalla Martti ei voinut vieläkään hyvin joten läksimme (tod. näk. pimeällä) taksilla Pasin kanssa kahdestaan keskustaan. Menimme ensiksi Cathouse nimiseen keikkapaikkaan, jossa joku rockbändi soitti todella kovalla volyymillä. Bändi lopetti soiton ja ihmiset alkoi valumaan pois paikalta. Kello oli vasta jotain kymmenen. Jatkoimme matkaa Catwalk rock-clubille, jossa oli todella kova meininki. Sieltäkin väki lähti jo klo 12. Pasi uskalsi kysyä joltakin mihin kaikki olivat lähdössä. Vastaus kuului että Cathouseen (Tä?!). Olimme jo maksaneet sinne sisään ja lähdetty pois kun muutkin lähti. Totta kai lähdettiin sinne takaisin, mutta paikkaan oli varmaan 50 metrin jono. Hieman harmitti. Noh, tämän selkkauksen jälkeen lähdettiin hotellille ja Pasi mökötti koko matkan (Kyllä minä nauroinkin välistä! -Juha).

6. päivä (lauantai)

Lähdettiin heti aamusta keskustaan kiertelemään kauppoja. Joka puolella oli aivan sairaan paljon porukkaa ja ihmettelen suuresti miten me jaksettiin siinä väenpaljoudessa shoppailla.
    Käytiin syömässä fish&chipsit ja voin kertoa että pahaa oli. Odotukset oli ruoan suhteen korkealla, mutta ehkä paikka jossa käytiin olikin joku B-luokan kioski.
    Kahden aikaan mentiin erääseen pubiin katsomaan paikallista ragtime bändiä. Afrokurssilla semmoista musaa ei jaksa kuunnella, mutta livenä kylläkin.
     Jatkoimme matkaa Block-merkkiseen pubiin, jossa Morphin fuusiojazz-bändi soitti.
Siellä vierähtikin monta tuntia juoden ja kuunnellen hyvää jazzia.
     Keikan päätyttyä kävimme hyvästelemässä Morphin ja lähdimme näyttämään Martille edellisenä päivänä löydettyä Catwalk pubia. Meno ei ollut kumma kyllä aivan yhtä hyvä kuin perjantaina.
Törmäsimme siellä pariin hevariin, jotka oli kovia suomimetalli faneja. Istuimme heidän kanssaan yllättävän kauan ja totta kai heille piti opettaa kiroilua suomeksi. Sieltä lähdimme muistaakseni taksilla hotellille.

7. päivä (sunnuntai)
Aamulla kävimme syömässä hotellin respassa, otimme taksin alle ja lähdimme lentokentälle.
Siitä alkoi jälleen uskomaton ristiseiskamaraton. Kotimatkan aikana ei tapahtunut mitään merkittävää, paitsi tällä kertaa emme saaneet soittimia matkustamoon koneen pienen koon vuoksi. Laitoimme ne sitten herkästi särkyvien matkatavaroiden linjalle ja kyllä ne ehjänä saimmekin takaisin. Jatkossa vaihtoon lähteville tiedoksi: matkaseura voi turneen lopulla ns. käydä hermoille. Siihen kannattaa varautua (Luulen että pidemmällä reissulla on aikaa tehdä omiakin asioita, joten tätä ongelmaa ei ehkä niin herkästi tule. Tosin meilläkin kyse oli vain ystävällismielisestä toistemme (jatkuvasta) haukkumisesta! -Juha)


Ps. Aikataulukäsite on hieman erilainen kuin kotimaassa, jos olimme itse ajoissa, saatoimme hyvinkin joutua odottamaan. Ruoka oli kalliimpaa kuin Suomessa, kyseessä oli noin samat hinnat puntina. Vaikka ruokapaikkoja onkin vieri vieressä, pidemmällä reissulla kannattaa ostaa omia ruokia kaupasta ja kokkailla illalla kämpillä (hostelilla oli keittiö tätä varten.) Taksit olivat halvempia ja busseja kulki jatkuvasti. Kannattaa laskea kannattaako ostaa viikko tai kuukausilippu! Perjantain töpeksinnästä opin, että kannattaa reilusti kysyä etukäteen, että miten Glasgowin livemusat yms. pyörii. Oli muuten kolme suomalaisbändiä (Hanoi Rocks, Turisas sekä Korpiklaani) buukattu esiintymään muistaakseni Cathouseen! -Juha

teksti: Jussi (kitara)
matkakumppanit: Juha ”möksö-pasi” (basso) ja Markus ”martti” (rummut)