Vietimme mukavan viikon Tallinnassa, Virossa 13.3.- 20.3.2005. Kyseessä oli yhden viikon mittainen työssäoppimisjakso Georg Otsa Koolin Big Band -projektissa. Ohjelma oli Duke Ellingtonin Sacred Concert, jossa upealla tavalla Big Band-musiikki ja kuoro yhdistyivät. Meitä seikkailijoita starttasi neljä kappaletta Kokkolan rautatieasemalta. Maija, Kaisa ja Annika viettäisivät viikon Big Band musiikin parissa ja Pyry sinfoniaorkesterissa. Junamatka Helsinkiin oli matkan raskas osuus, mutta laivaan päästyämme oli tunnelma jo korkealla. Tavarat säilytykseen ja tutkimaan paatin saloja. Kolme tuntia kului nopeasti ja viimein Tallinnassa hostelliin päästyämme olimme enemmän kuin tyytyväisiä saadessamme kuuman suihkun ja lämpöisen vuoteen. Hostelli sijaisti vanhassa kaupungissa ja se oli hienosti remontoitu. Huoneemme olivat aivan prinsessatasoa!

Maanantaina aamupalan jälkeen lähdimme tutustumaan kouluun ja kaupunkiin Jorman kanssa. Jorma oli yksi koulun opiskelijoista, joka toimi tutorinamme. Harjoitukset alkaisivat vasta iltapäivällä, joten ennätimme tehdä pyörähdyksen kaupungilla ja syödä myöskin lounasta. Tallinnan ilmasto yllätti meidät täysin. Olimme ajatelleet, että koska noinkin etelään päästään, on ilmatkin tietysti lämpimämmät. Mitä vielä. Palelimme koko matkan ajan enemmän kuin koko talvena Suomessa!

Harjoitukset olivat päivittäin kello 14-18. Ensimmäiset harjoitukset veti Siim Aimla, koska Esko Heikkinen ei ollut vielä saapunut. Aluksi Big Band ja kuoro harjoittelivat erikseen. Maija ja Annika soittivat bändissä ja Kaisa lauloi kuorossa. Aluksi oli hieman orpo olo, kun porukka hajosi. Loppuviikosta olimme jo ystävystyneet ihmisten kanssa, joten harjoituksiin meneminen oli mukavaa. Esko Heikkisen johdolla Big Band kuulosti mahtavalta ja soittajat olivat ammattitaitoisia.

Viikko-ohjelmamme oli melko tiivis, joten yöunet jäivät vähiin yrittäessämme nähdä ja kokea mahdollisimman paljon. Aamuisin lähdimme kaupungille ostoksille tai nähtävyyksiä katsomaan, päivät menivät koulussa ja iltaisin tapasimme ystäviämme. Skotlannissa tapaamamme Virolaiset toimivat ”isäntinämme”, joten jokaiselle illalle oli mielekästä kuultavaa ja nähtävää.

Konsertit olivat perjantaina Tallinnassa kylmähkössä kirkossa ja lauantaina Pärnussä vielä kylmemmässä kirkossa. Instrumentit olivat kylmiä ja solistin hengitys huurusi. Mutta tämähän ei tietysti muusikon menoa haittaa. Yleisöä oli mukavasti, soittajien meininki mahtava ja koko tunnelma oli hieno. Varsinkin Pärnun konsertti muutaman tunnin linja-automatkan jälkeen oli hieno kokemus. Paluumatkalla olikin jo kiertueen loppumisen tunnelmaa!

Jäähyväiset olivat surulliset ja pitkät. Viimeisen illan jälkeen yöunet jäivät lyhyiksi. Meillä oli monta ihmistä hyvästeltävänä ja lupauksia jälleennäkemisestä vaihdettiin puolin ja toisin. Kokonaisuudessaan matka oli tiivis ja antoisa. Tallinna jäi mieleemme iloisena ja ystävällisenä kaupunkina ja toivomme, että saamme matkustaa sinne myöhemminkin.

Maija, Pyry ja Annika viimeisenä iltana. Kotimatka Suomeen oli väsyttävä aikaisesta lähdöstä ja edellisillan valvomisesta johtuen. Kävimme laivassa aamiaisella ja koska meille oli varattu hytti, nukuimme autuaallisesti Helsinkiin saakka.

Pyryn ja Maijan kauneusunet Junassa yritimme torkkua mahdollisuuksien mukaan ja viimein kuului Kokkolan kuulutus. Retkikuntamme oli matkasta väsyneitä mutta onnellisia.

Annika Hänninen, Maija ja Kaisa Perälä.