Vaihtoraportti Tallinna 10.-30.3.2010
Georg Otsa nimeline Tallinna Muusikakool

Olin Tallinnassa kolme viikkoa EU:n Leonardo-ohjelman puitteissa vaihdossa, jonka ajan opiskelin Otsakoolissa. Koska aika oli niin pitkä, en aio kirjoittaa raporttia kertomalla joka päivän tapahtumia, vaan yleiskatsauksen tuohon kolmeen viikkoon.

Lähdin matkaan kohti Tallinnaa keskiviikkoaamuna 10.3.2010. Jännitys oli aikamoinen, olin menossa paikkaan, jossa en ollut koskaan käynyt, keskelle vieraita ihmisiä, kieltä ja kulttuuria. En tuntenut edes suomalaisia, jotka olisivat myös saman kolme viikkoa Tallinnassa kuin minäkin. Opiskelutoverini Kokkolasta tulisivat seurakseni vasta viimeisellä viikolla. Jäälautat rytisivät vasten Tallink-laivan kylkiä, ja muutaman tunnin istuskelun jälkeen olin perillä satamassa. Olimme sopineet että rytmimusiikin linjanjohtaja Siim Aimla hakee minut satamasta.

Siim löysi minut, ja lähdimme kohti hostellia, joka tulisi olemaan tukikohtani seuraavat kolme viikkoa. Siimillä tuntui olevan monta rautaa tulessa, puhelin soi ja asioita järjesteltiin lennossa; jotkut asiat eivät muutu, mitä tulee kiireisiin jazz-muusikkoihin! Hostelli oli pieni ja viihtyisä, ja mikä parasta; se sijaitsi Vanhassa kaupungissa, ja ihan 10-15min. kävelymatkan päässä koulusta. Piirrettyään karttaan minulle reitin, mitä pitkin pääsisin koululle Siim lähti jatkamaan matkaan ja minä jäin purkamaan laukkuja. Iltapalalla kävin lähikohvikissa ja yritin piristää itseäni pimeästä ja räntäsateesta huolimatta. Joensuun pojat Lauri ja Seva olivat tulossa vasta myöhemmin, lähempänä puolta yötä. Päivystin tv:n ja kirjan äärellä ja kävin moikkaamassa heitä pikaisesti. Tulimme toimeen oikein hyvin, ja myöhemmin saimme huomata, että Sevan venäjänkielen taidosta oli hyötyä monta kertaa – varsinkin jos piti kysyä neuvoa tai tietä jonnekin.

Olimme sopineet tapaavamme Siimin aamulla. Lähtömme viivästyi tunnilla, mutta lopulta pääsimme matkaan. Siim ajoi meidät koululle, ja näytti pääsisäänkäynnin, sitten kiersimme koululla eri paikoissa; kirjasto, treeniluokat, sali jne. Koulu oli aika vaatimaton, melkein hiukan rähjäinen, (taisi olla) neljässä kerroksessa oleva kivikerrostalo, paljon portaita ja ahtaita käytäviä. Heti ulko oven vieressä olevassa kopissa istui vahtimestari koko sen ajan kun koulu oli auki. Pieni mummo oli aika tiukkailmeinen, eikä puhunut englantia, mutta pitkätukkainen miesvahtimestari oli rento kaveri ja hanen kanssaan oli helmpompi kommunikoida. Koulun oppilaat kulkivat ovesta – joka olis siis lukossa koko ajan – avainkortilla. Koska meillä ei vaihtareina ollut avainkorttia, niin jouduimme kurkkia ovilasista ja vinkata vahtimestarille että ”painaisitko sitä ovenavausnappia, kiitos?”.

Harjoitusluokkien käyttö tapahtui siten, että vahtimestarilta mentiin tiedustelemaan, onko vapaita luokkia käytettävissä siihen-ja-siihen-tarkoitukseen. Vahtimestarin kopissa oli iso tarjotin, jossa oli kaikkien luokkien avaimet, ja sieltä kuitattiin avain ja palautettiin lähtiessä. Jos luokassa alkoi opetustunti, joutui lähteä etsimään toista vapaana olevaa luokkaa. Tientenkin palattiin ensin rappuset alas kuittaamaan avain takaisin vahtimestarille ja tiedusteltiin sitten toista vapaata luokkaa. Suur hatunnosto täytyy antaa kyllä vaivannäöstä opetustilojen suhteen; melkein kaikissa luokissa jotka olivat piano/laulu tms. luokkia oli yksi tai kaksi Estonia- flyygeliä. Jos ei ollut flyygeliä oli piano. En halua edes kuvitella, miltä on tuntunut kantaa flyygeleitä monikossa kivirappusia  moneen eri kerrokseen...

Sitten itse asiaan; opetus oli todella hyvää, ja inspiroivaa, silloin kun sitä oli. Meillä oli todella löyhä aikataulu, muutama viikkotunti omien pääaine tuntien lisäksi. Toisaalta se oli hyväkin, sillä omaan harjoitteluun jäi aikaa paljon, samoin kaupunkiin tutustumiseen. Rytmiikkaa ehti olla kerran, bänditunti muistaakseni myös ehkä kerran, samoin kuin improvisaatio- ja solfatuntitunti. Kerran pääsin laulajien CVT-ryhmätunnille, johon olisi pitänyt sisältyä myös jonkilaista liikuntaa/tanssia, mutta se oli peruttu juuri siltä kerralta. Tosiaan, yksi tai kaksi opettajista oli perunut tunteja, ja lisäksi sattui niin, että heidän talvi/hiihtolomansa osui juuri tuolle ajalle kun olimme siellä. Se tarkoitti sitä, että tavallisia tunteja ei ollut, vaan ns. periodi-opetusta ja muutama luento. Kaiken tämän lisäksi sain flunssan, joka vei äänen aika totaalisesti melkein yli viikoksi. Kätevää olla laulunopiskelija Tallinnassa kolmen viikon ajan – äänettömänä.

Onni oli kuitenkin se, että laulutunnit olivat niinkuin pitikin, ja tulin oikein hyvin toimeen opettajani kanssa. Hän osasi aika hyvin suomea, joten se helpotti asioita aika tavalla. Mikä oli luksusta verrattuna meidän lauluopetukseemme oli se, että tunnilla oli aina opettajan lisäksi myös säestäjä! Eli opettaja saattoi keskittyä täysin kokonaan oppilaasen ja säestäjä hoiti musiikkipuolen. Mahtavaa. Sain pari kertaa vierailevia opettajia; toinen oli lauluopetuksen johtaja, sama naishenkilö, joka veti lauluyhtyeharjoituksia. Toinen oli vanhempi, arvovaltaiselta vaikuttava naishenkilö, joka oli tehnyt paljon musikaaleja jne. Hän ei puhunut suomea, eikä englantia, vaan hän opasti minua eestiksi, ja oma opettajani tulkkasi vieressä. Minulla oli mukanani nuotit yhteen Les Miserables:in kappaleeseen, ja tämä vieraileva opettaja oli ollut mukana eestinkielissä versiossa ko. musikaalista ja laulanut juuri sen kappaleen, jota harjoittelin. Hyvä tuuri!

Tallinnan keikkatarjonta on toki aivan jotain muuta Kokkolassa, mutta onpa kaupunkien koossakin ero. Kävimme kuuntelemassa jazz-keikkoja ja muutamia brasilialaisen musiikin keikkoja muutamissa eri paikoissa. Harmillista on jazzkeikkojen puuttuminen Kokkolasta; ne voivat olla todella inspiroivaa kuunneltavaa.

Kolmen viikon vaihto loppui kevätkonserttiin Tallinnan venäläisessä teatterissa. Tähän mennessä loputkin Kokkolan konservatorion vahvistukset olivat tulleet. Soitimme konsertissa muutaman kappaleen, ja kuuntelimme ihaillen muiden soitantaa; taso oli kova. Niinpä sitten väsyksissä mutta muuten hyvillä mielin starttasimme seuraavana päivänä kohti kotia.

Miia Aalto
perustutkintolinjan opiskelija