Finecvet 3 -työssäoppimis/konserttimatka Londonderry, Pohjois-Irlanti sekä Glasgow.

Vaihtoraportti Londonderry, Pohjois-Irlanti (UK) ja Glasgow, Skotlanti (UK)

Yhteenvetoa:

Reissusta jäi kaikille hyvät fiilikset. Siellä päässä asiat oli järjestetty hyvin, vaikka samalle viikolle olikin osunut paljon järjesteltävää. Olemme sitä mieltä, että keikkoja oli ihan passeli määrä, varsinkin kun emme ehtineet valmistella Suomessa mitään ennen lähtöä.

Oli totta mitä Heikki sanoi ennen reissua, että siellä soiton taso ei ole ihan samalla viivalla kuin Suomessa. Tekemisen meininki oli kuitenkin kova. Koulun opiskelijat näyttivät olevan hyvin nuorta sakkia. Ihmiset olivat ystävällisiä ja ottivat meidät ja musisointimme erittäin vieraanvaraisesti vastaan.

Saimme ennen reissua ruokarahaa 15€/päivä, joka riitti varsin hyvin. Muutenkin kaikki meni yllättävän sujuvasti myös lentokentillä, vaikka Tapani varoitteli kitaristeja siitä, että soittimien kanssa tulee ehkä ongelmia. Kukaan ei myöskään eksynyt KOVIN pahasti eikä joutunut väärään lentokoneeseen.

Aika jonka saimme viettää Derryssä, oli hieman liian lyhyt, puhumattakaan Glasgow’n visiitistä. Tuntui että Derryssä alkoi juuri tuntea olonsa hieman kotoisaksi ja tottua englannin puhumiseen ja kuuntelemiseen sekä itse kaupunkiin, kun sitten tuli jo lähdön aika.

Glasgow’n vietimme suurimman osan ajasta studiossa mikä oli hieman ikävähköä, mutta saipa lisää kokemusta siitäkin. Myös siellä meidät otettiin hyvin vastaan ja musiikkituottajaopiskelijoiden kanssa synkkasi tosi hyvin. LOPPU HYVIN, KAIKS ON HYVIN!

Raportti perustuu Miian ja Satun laukkujen pohjalta löytyneeseen tieteelliseen aineistoon.

Matkalla olivat siis:
Miia Aalto – laulu
Satu Huhtala – piano
Ilkka Kivimäki – kitara/basso
Juho Kotiaho – kitara/basso
Jussi Lahtinen – rummut
Jonas Rintala – saksofoni

Kajaanista oli seitsemän opiskelijaa sekä heidän opettaja Tapani Komulainen.

Vaihtoraportti
Satu Huhtala
Londonderry/Glasgow 2011

Su 10.4.2011
~17:30
Urhea koulusoitinyhtye Jungle Train lähti uskollisen kuskin, Kimmo Kauniston kyydissä kamoineen Kruunupyyn valtavalle lentokentälle. Ilmassa leijui pelko. Lentopelko.

~19:30
Ei se mitään, päästiin Helsinkiin jossa nousimme muutamaan väärän bussin jälkeen oikeaan bussiin ( tarkemmin tilataksiin) ja huristettiin hotelli Pilottiin. Satu ja Miia muuten tesmasivat varsin tyyriin aterian hotellin ravintolassa ja siitä se lihominen sitten lähti. Pojat tekivät kai jotain.

~23:00
Kainuun ammattiopiston konservatorion opiskelijat saapuivat hotellille, ja kävi ilmi ettei Mr. Anais
Cartereau olekaan mies. Satu ja Miia joutuivat vaihtamaan huonetta, että saatiin kaikki akat samaan koppiin.
Anais ja Laura olivat molemmat laulajia. Anais on muuten kotoisin Ranskasta, asuu kolmatta vuotta Suomessa.

Ma 11.4.
~05:00
HERÄTYS.  Varhaisaamupalan kautta taksiin ja kentälle. lentskari lähti kahdeksalta ja check-in piti tehdä pari tuntia ennemmin. Lento kesti kolme tuntia.

~09:10  (Lontoon aikaan eli kaksi tuntia jäljessä)
Heathrow’n  kenttä oli melko suuri. Osa porukasta eksyi ja osa jäi etsimään. Sitten ne kaksi osaa kohtasivat toisensa ja olivat yhdessä eksyksissä. Eksyksissä oleminen loppui kuitenkin niin ajoissa, että ehdittiin Dublinin koneeseen.

~14:30
Dublinin lentokentällä outoja aksentteja, mäkkärin hampparia ja kuumia tunteita. Ei saavutettu virkailijan suosiota kun ei osattu lukea matkalippua oikein masiinan läpi. Satun ja Joonaksen reissu pilalla.

~19:30
Lento Derryyn kesti noin tunnin. Basil Dalton oli meitä vastassa ja toivotti meidät kaikki tervetulleiksi siitä huolimatta, että hän oli odottanut 13:n sijaan vain kymmentä…? Hän vei meidät Dolce Vita –hostellille, jossa paikan omistaja Kylie otti meidät vastaan. Hostellissa oli jo kaksi kajaanilaista mediaopiskelijaa, Lotta ja Taru, jotka olivat tulleet pari viikkoa meitä ennen. Koko paikka oli vain meidän ja kajaanilaisten käytössä. Lotta ja Taru näyttivät lähimmän Tescon, josta kävimme ostamassa iltapalaa. Hostellissa oli yhteinen keittiö jossa oli mahdollisuus valmistaa ruokaa. Aamupalaleipä tai –murot olivat ilmaisia ja jääkaapissa oli ns. yhteishylly, johon laitetut sapuskat olivat vapaassa käytössä.
Paikallinen roskien lajittelu on varsin puutteellista, eikä edes pulloja kierrätetä. Ainoa erillinen astia oli jääkaapin päällä muoville ja pahville, mutta sinne laitettujen jätteiden lopullinen kohtalo jäi mysteeriksi. Vesikraanat ja suihkut toimivat hiukan kyseenalaisesti, mutta pääasia että vettä tuli. Bound for Boston –nimisessä baarissa oli meneillään jamit, ja osa porukasta kävi katsastamassa meiningin ja loput jäivät hostellille lojumaan.

Ti 12.4.
~09:30
Lotta ja Taru opastivat meidät North West Regional Collegeen, joka oli lyhyen kävelymatkan päässä hostellista.  Koulun tilat olivat kolmessa eri rakennuksessa; Foyle Building ( juuri rempattu ) , Northland ja… päärakennus? Tapasimme Basilin Northlandin  aulassa, josta menimme Bistro –kahvilaan aloitustilaisuteen. Saimme lukujärjestykset josta Basil ja Ronan O’Callaghan kertoivat vuorotellen. He kertoivat koulusta, vaihto-ohjelmasta ja tulevasta viikostamme. He yrittivät puhua mahdollisimman selvää englantia ja vähentää irkkuaksenttiaan jotta pysyisimme kärryila. Todella kohteiasta.

~10:30
Meitä kierrätettiin ympäri koulun rakennuksia jotta varmasti menisimme sekaisin siitä, mitä missäkin rakennuksessa oli. Oltiin enemmän hukassa kuin Kokkolan konsan kellarissa. Basil näytti myös paikan koulun vieressä, jossa viime  vuonna oli räjäytetty pommi. Kovin rentouttavaa. Mutta ah sitä seikkailuntuntua!

~11:30
Saimme tunnin verran aikaa harjoitella bändin kanssa. Talossa oli noin kolme kosketinsoitinta, joista kaikki jossain menossa, joten Satu toimi soittamisen sijaan hengailijana. Sovimme illan keikkaohjelmiston

~13:30
Teimme Basilin johdolla kävelykierroksen kaupungin muureilla, minkä aikana Basil kertoi Derryn ja Irlannin historiasta ja kansan jakautumisesta. Muurien toisella puolella oli niin kutsuttu Free Derry, eli ns. irlantilaismielisten puoli. Basil kehotti meitä välttämään sitä puolta, varsinkin erästä kohtalokkaan näköistä pubia. Joku porukasta kysyi kaupungin nimestä, että onko turvallisempaa käyttää nimeä Derry vai Londonderry, ja Basilin mukaan he, jotka eivät ota poliittista kantaa kaupungin jakautuneisuuteen, käyttävät nimeä Derry. Se on diplomaattinen vaihtoehto. Kävimme myös pyörähtämässä katedraalissa. Kierroksen jälkeen käytiin kahvilla ja keskusteltiin siitä valtavasta summasta, mitä siellä päin joutuu opiskelija maksaa koulunkäynnistä. Yhteinen toteamus oli että meillä Suomessa on vaan aika luksusta.

~15:30
Tapasimme Guidhall -nimisessä rakennuksessa Derryn pormestarin Colum Eastwoodin. 27 – vuotias siloposkinen kossi
(sosiaalidemokraatti), joka uskoi vahvasti että Derry yhdistyy!  Siellä ollaan pormestareina kuulemma vuosi kerrallaan. Eastwood mainosti kovasti sitä että Derry on Englannin kulttuuripääkaupunki vuonna 2013, ja että silloin meidän kannattaa tulla takaisin kyläilemään. Hän puhui paljon politiikasta, ja sitä oli hieman vaikea ymmärtää jos ei ole perehtynyt politiikkaan edes suomen kielellä. Tehdessämme lähtöä, Eastwood antoi meille lahjaksi koristeen, jossa oli Derryn vaakuna. Mediaopiskelijat ottivat sen vastaan ja antoivat puolestaan Suomentuliaisena DVD-elokuvan Sauna (ja varoittivat siinä näkyvistä alastomista miehistä).
Pormestarin tapaamisen jälkeen meillä oli vapaata aikaa iltayhdeksään asti.

~21:00
Bound for Bostonissa alkoi bändi-ilta. Bändejä oli valtava määrä, listalla oli toistakymmentä kokoonpanoa. Jungle Train oli seitsemäntenä. Soittoaika oli noin 20min/bändi. Meillä oli ohjelmistossa Chromazon, Sir Duke, And the Melody Still Lingers on ja Afircan Skies. Jännitti mennä soittamaan, kun edeltävät bändit soittivat pääasiassa rockia, punkkia ja heviä. Vastaanotto oli kuitenkin aivan mahtava, ehkä settimme oli piristävä. Itse ei kuultu lavalla käytännössä mitään. Miksaaja(t) näyttivät myös olevan vähän muissa maailmoissa. Meidän jälkeemme soitti Kajaanin bändi, ja heistä tykättiin vähintäänkin yhtä paljon. Heidän jälkeensä oli vielä muutama paikallinen bändi, mutta väsy oli kerta kaikkiaan kamala ja suurin osa meidän porukasta lähti hostellille.

Ke 13.4.
~09:30
Tutustuimme Foyle Buildingissa olevaan Blast Furance Recording –studioon. Oli ehkä hieman turhahko tunti, ei varsinaisesti tehty mitään.  Tuutorimme Rory Donaghy käytti ProToolsia ja Miia ja Satu soittivat nauhalle kappaleen The Man with a Child in His Eyes, sitten siitä korjattiin virheet copy/paste meiningillä ja se oli oikeastaan siinä. Myös studiotilat olivat uudet, joten Rorykaan ei tainnut olla vielä ihan kotonaan siellä.

~11:00
Teatterisalissa alkoi soundcheck Road Show’ta varten. Soundcheckin jälkeen oli puolisen tuntia aikaa ja saimme treeniluokan, edelleen ilma kiippareita. Rory teki pikaratkaisun: hän toi luokkaan tietokoneen ja midikoskettimet. 20 minuutin vähemmän tehokkaan harjoittelun jälkeen menimme syömään.

~12:30
Koulun ravintolassa saimme mahtavan kolmen ruokalajin lounaan. Saimme valita alkuruoaksi salaatin tai keiton, pääruoaksi kanaa tai kalaa, ja jälkiruoaksi suklaaleivoksen ja jäätelö tai Bailey’s juustokakun. Road Show alkoi klo 14:00 joten syömisessä tuli kiire. Ronan ja paikalliset skippasivat jälkiruoan ja menivät jo saliin, mutta me saimme jäädä nautiskelemaan kaikessa rauhassa ja hiippailla sisälle sitten kun olimme syöneet. Lounaan aikana Ronan mainitsi, että sali saattaisi jäädä puolityhjäksi, sillä suuri osa oppilaista oli jo kevätlomalla.

~14:00
Salissa oli ihan hyvä määrä yleisöä. Road Show oli alkanut jonkin sortin performanssiesityksillä, joissa oli bändi taustalla. Tapahtumassa kuultiin pääasiassa rockia ja poppia. Kajaanilaiset soittivat tällä kertaa ennen meitä. Heidän ohjelmassaan oli Pekka Pohjolaa, Kingston Wallia, Procupine Treetä ja Foo Fightersia. Taas oli 20 minuutin soittoaika. Meidän setissä oli Equinox, I Wish, Talviperhonen ja Some Skunk Funk. Meni ihan kivasti, kun kuulimme suurin piirtein mitä soitimme, toisin kuin Bound for Bostonissa. Hyvä vastaanotto jälleen. Loppupäivä oli vapaata ohjelmaa.

~22:00
Mentiin porukalla Masons – pubiin jossa piti olla Open Mic – Night. Ne olivatkin sellaiset jamit, että paikallinen bändi soitti tunnin ja piti sitten tauon ja soitti sitten toisen tunnin. Meidän porukasta suurin osa lähti ehkä yhdentoista jälkeen nukkumaan. Kajaanilaisia jäi vielä ja huhujen mukaan he olivat päässeet soittelemaan loppujen lopuksi.

To 14.4.
~09:30
Funk-workshop. Kolmen miehen bändi tuli vierailemaan Lontoosta, joukossaan NWRC:n entinen oppilas Kitaristi Ronan McCullagh.
Basistina oli italialainen dude, SAIRAAN KOVA SOITTAJA. Rumpalina oli eräs lontoolainen sälli. Puolentoista tunnin aikana he juttelivat ja demosivat erilaisia tyylejä soitta funkia. Käytiin läpi mm. jazz-funk, funk-rock ja pop-funk. He näyttivät myös erilaisia asioita mitä rumpali, kitaristi ja basisti voivat tehdä ja mitä kunkin kannattaa tehdä suhteessa toistensa soittoon. Koskettimet eivät ole funkissa suuressa osassa, joten niistä ei juuri puhuttu. Torvet mainittiin, torvisektioille kirjoitetaan ilmeisesti aika jazzeja juttuja funkin sekaan.

~11:00
Pidettiin tauko, jonka jälkeen kitaristit, basisti ja rumpalit jaettiin omiin ryhmiin, ja he saivat instrumenttikohtaista soitonohjausta. Seuraavaksi workshopiin osallistuneet jaettiin kaikki omiin kokoonpanoihin ja tehtävänä oli säveltää funk-biisi. Kahdessa tunnissa piti tehdä biisi ja treenata se esityskuntoon. Workshopin vetäjät kävivät myös auttamassa ja antamassa ohjeistusta. Lopulta kokoonnuttiin kuuntelemaan ja arvioimaan tuotoksia. Palaute ensisijaisesti kohdistui biisien kokonaisuuksiin sekä ennen kaikkea bändien yhteissoittoon.
Mainittakoon, että tällä välin oli Miialla ja Satulla vapaata!  Clarendon Bariin ja kaljaa sekä pubilounas. Pubin tarjoilija oli tavattoman ystävällinen ja kyseli mistä ollaan ja mitä tehdään täällä. Tuossa paikassa saatiin ehkä parasta palvelua koko reissun aikana, harmi ettei keretty käydä siellä montaa kertaa.  Sen jälkeen shoppailtiin punnan kaupoissa ym. Käytiin myös kahvilla Verbal Art Centerin kahvilassa, joka oli kaupungin muureilla. Illalla oltiin poikki joten jäätiin vaan hostellille.

Pe 15.4.
~10:00
Bistro-kahviossa alkoi soundcheck hissimusa -keikkaa varten. Kiippari oli Korg Triton! Kai silläkin voi jatsia soittaa.

~11:00
Keikka alkoi, ei ollut juuri yhtään väkeä. Puoli tuntia saatiin soittaa, ei ollut muita kun me ja Kajaani.  Me soitimme The Man with a Child in His Eyes, The Girl in the Other Room, Jaanipäev, Little Sunflower, Spring Can Really Hang You Up the Most ja Aqua de Beber. Kajaani soitti Little Wingin, pari jotain muuta kappaletta, ja todella toimivan hissutteluversion biisistä Times Like These.

~14:30
Pidimme Grainne McNamaran ja Ronanin kanssa palautekeskustelun ja allekirjoitimme paperit. Kumpikin bändi sai todella hyvää palautetta. Koulun oppilaat olivat myös kehuneet (itse asiassa ylistäneet). Ainoat kehitysideat tulivat teatterikonsertin biisijärjestyksestä (Equinox oli väärä aloitusbiisi) ja esiintymisestä. Saataisiin soittaa vähemmän teknisesti ja enemmän asenteella, niin kuin paikalliset opiskelijat. Ja kaikki mitä sanottiin oli aivan totta. Miiaa kehuttiin ja aiheesta. Hän sai kiitosta rennosta esiintymisestä, kontaktista yleisöön, kappaleisiin eläytymisestä ja yleensäkin luontevasta lavalla olemisesta. Asiaa!!
Palaverin jälkeen saimme koko porukka koulun T-paidat. Sitten oli iltaan asti vapaata.

~22:00
Lähdimme hostellilta suunta kohti Nerva Centeriä (sellainen keikkapaikka, vähän kuin Evijärven nuorisotalo). Suunta tosin meni vähän vikaan ja me jouduttiin sinne hieman pahamaineiselle alueelle, mutta päästiin pois sieltä ennen kuin jouduimme yhteenkään pubiin keskelle politiikka/jalkapallo-keskusteluja. Saimme siis aikaisemmin Basililta liput Jody Has a Hitlist – nimisen bändin keikalle Nerve Centeriin. Lukujärjestyksen mukaan sen piti alkaa klo 23, mutta ilmeisesti se oli alkanut tuntia aikaisemmin, ja meillä oli hieman ongelmia sisäänpääsyssä. Pääsimme kuitenkin joraamaan, mutta koko paikka oli ihan täynnä n. 10–15 vuotiaita pikkulikkoja ja – poikia. Noh, me ei oikein viihdytty. Jody Has a Hitlist soitti kovaa iloista rockia. Kuunneltiin pari biisiä ja sitten lähdettiin (Masonsin kautta) nukkumaan.

La 16.4.
~09:30
Basil haki meidät hostellilta ja lähdimme Bushmillsin kylään tutustumaan Bushmillsin viskitislaamoon. Matkan aikana pysähdyttiin näköalapaikalle räpsimään kuvia, siitä näki itsenäiseen Irlantiin ja palan Skotlantia! Viskitehtaassa (Bushmills Distillery, Irlannin vanhin laillinen tislaamo), oli opastettu kierros jonka aikana kerrottiin mitä työpisteillä tehdään. Lauantai kun oli, itse työntekoa emme nähneet. Kierroksen jälkeen saimme pientä paperinpalaa vastaan maistiaiset valitsemastamme viskistä. Satulla ja Joonaksella jäi tilkka juomatta, ja Basil sanoi, että hyvin harvoin kukaan jättää lasin pohjalle pisaraakaan. Maistiaisten jälkeen päästiin tehtaanmyymälään shoppailemaan, ja melkein kaikki ostivat kotiinvietävää. Ajoimme Bushmillsistä pari mailia itään, ja kävimme Giant’s Causewayllä kävelemässä. Se on osa Causewayn rannikkotietä jonka varrella on erilaisia luonnonnähtävyyksiä. Giant’s Causeway on kivimuodostelma, joka on muodostunut kun merivesi on jähmettänyt kuuman laavan omituiseen asentoon. Maisemat olivat uskomattomat; edessä valtavat aallot löivät kivimuodostelmiin ja takana oli valtavia vihreitä kukkuloita. Siellä olisi voinut olla tuntitolkulla vain töllöttämässä. Mainittakoon, että visiitti oli itse kullekin hieman kuin pyhiinvaellus, onhan ko. kivimuodostelmasta kuva Led Zeppelin – nimisen orkesterin Houses of the Holy – albumin kannessa.
Giant’s Causewayn jälkeen Basil vei meidät (Juhon pyynnöstä) katsastamaan esitteessä nähdyn riippusillan. Se sijaitsi puolen mailin päässä Ballintoy – nimisestä kylästä. Riippusillan nimi oli Carrick-a Rede, ja sinne oli noin kilometrin kävelymatka parkkipaikalta. Sillalla sai olla enintään 8 henkilöä kerralla, ja kuulimme että edellispäivänä siitä oli joku pudonnut…? Pitääkö pelleillä narusillalla…
Paluumatkalla oli aika hiljaista, kaikki olivat väsyneitä kävelystä ja raittiista ilmasta. Derryssä Miia ja Satu kävivät viimeisellä aterialla pubissa nimeltä The Rivers Inn. Pojat tekivät varmaan jotain tärkeää.

Su 17.4.
~10:00
Basil ja Ronan hakivat meidät hostellilta. Hyvästeltiin Kylie ja lähdettiin haikeina pois. Lentomatkat sun muut meni aivan hyvin, ja Dublinissakin meitä kohdeltiin niin kuin ihmisiä. Ehkä se inhottava virkailija oli saanut potkut. Oltiin illalla seitsemän maissa Glasgow’n kentällä josta Morph (eli Kevin Doble, loogista) haki meidät ja vei majapaikkaan eli Eurohostellille. Kun oltiin saatu tavarat huoneeseen, Miia ja Satu kävi kiinalaisessa syömässä! Pojat kävivät mäkkärissä.

Ma 18.4.
~10:00
Morph haki meidät hostellista. Sieltä North Glasgow Collegelle oli nelisen mailia matkaa, eli ei olisi ehkä kävellen taittunut. Koululla menimme suoraan studioon, jossa tapasimme opiskelijat Ianin, Melanien, Charlien ja Danielin. Olivat ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Nauhoitettiin Sir Duke ja And the Melody Still Lingers On. Oli vähän takkuista, kaikki tekninen säätö kesti tosi kauan, välillä mikrofoneja väärinpäin ja ainakin yksi otto hävisi kokonaan ja sen sellaista… Joonas oli fonin kansa yhdessä huoneessa, Jussi rumpujen kanssa toisessa ja Satu, Juho ja Ilkka äänityskämpässä. Kitara ja basso lyötiin suoraan linjaan, mikä oli kamalaa. Kiippariosasto oli taas kovin huvittava. Mutta kiippari OLI, yksi oli tosin melkein irti. Mutta laitteesta löytyi soundit, jotka ajoivat asiansa tarpeeksi hyvin. Puolenpäivän maissa pidettiin lounastauko. Oli mahtava keli, todella kuuma ja syötiin ulkona nurmikolla. Studiossa oltiin viiteen asti. Komulaisen Tapani ilmaantui myös paikalle jossain välissä. Illalla kuin kierreltiin kaupungissa, tuli vähän vettä, mutta oli lämmin.

Ti 19.4.
~09:00
Äänitykset jatkuivat, nyt studiossa oli eri tyypit (yhden nimi oli Frasier). Pojat kysyivät vahvistimia että olisi enemmän fiilistä soittaa, ja asia järjestyi ja he siirtyivät Jussin kanssa samaan kämppään soittelemaan. Nauhoitettiin African Skies ja I Wish. Muuten meni ihan hyvin, mutta kun I Wishin laulut oli tehty, Frasier huomasi että oli unohtanut pop-filtterin ja laulut piti tehdä taustoja myöten uudestaan. Siinä kesti tuhottoman kauan, ei Miian takia vaan kaikenlaisen säätämisen takia. Kun I Wish oli purkissa, tehtiin vielä And the Melody Still Lingers On’in laulut uudestaan. Frasier lupasi lähettää Jussille sähköpostilla miksatut kappaleet.

~15:00
Morph tilasi meille taksin koulun pihalle jota ei vain kuulunut. Ilmeisesti se oli tullut talon eri puolelle, joten odotimme aika kauan aikaa, kunnes Morph tilasi uuden taksin.. Kun päästiin hostellille, Miia ja Satu lähtivät jälleen syömään ja shoppailemaan. Pojat… tekivät jotain.

~20:00
State – baarissa alkoi blues – jamit. Tapasimme Suomessa olleet vaihto-opiskelijat Davidin, Seanin ja Tristanin ja menimme Stateen yhdessä. Vanhat miehet soittivat todella uskomattomalla meiningillä. Meidän pojat kävivät ilmoittamassa itsensä listalle, mutta lavalle pääsy kesti niin kauan etteivät he jaksaneet enää pysyä hereillä vaan lähtivät nukkumaan, joten heidän esiintymisensä jäi väliin. Harmi, sillä heillä oli soittimetkin mukana. Paikka meni jo kahdentoista maissa kiinni (onneksi) joten muutkin lähtivät hyvin pian.

Ke 20.4.
~11:00
Huoneet piti luovuttaa ja lentokenttähotelliin pääsi kirjautumaan vasta neljältä, joten jätimme laukut hosteliin säilytykseen ja hengailimme neljään asti.

~16:00
Tapasimme Euro – hostellin aulassa ja haimme laukut säilöstä. Kävelimme ihan mukavan matkan laukkuinemme bussipysäkille, ja pääsimme jopa oikeaan bussiin. Lentokentällä yritimme saada seuraavan aamun check-inin tehtyä, ettei tarvitsisi nousta niin aikaisin, mutta se ei ollut mahdollista. Kirjauduimme hotelliin ja lepäsimme tunnin verran.

~18:00
Kokoonnuimme hotellin aulaan ja lähdimme jälleen bussilla takaisin keskustaan, tarkoitus oli olla puoli seitsemän maissa Pivo Pivo – baarissa, jossa alkaisi kahdeksalta keikka. Oikeaa bussia ei millään kuulunut, se tuli vähän myöhemmin mitä tolpassa luki. Myöhästyimme reippaasti mutta ilmeisesti se ei aiheuttanut ongelmia. Keikkapaikalla pantiin vielä biisilista uuteen uskoon.
Morph oli hoitanut jostain ihan hyvän kosketinsoittimen keikkapaikalle, siitä löytyi helposti kaikki tarvittavat sounditkin.

~20:30
Keikka alkoi puoli tuntia ilmoitettua myöhemmin. Ihmisiä oli aika vähän, kaikki ilmeisesti koulun oppilaita. David Jolly esitti ensin yksin jokusen kappaleen (lauloi ja soitti kitaraa) jonka jälkeen esiintyi Kajaani. Soittoaika oli hurjat 45 min! Sitten oli Seanin duo, toinen poika lauloi ja soitti kitaraa. Viimeisessä kappaleessa yllättäen Lahtisen Jussi hyppäsi rumpuihin ja soitti heidän kanssaan niin kuin ikänsä olisi soittanut! Se oli mahtava juttu. Viimeisenä oli Jungle Train. Settilista: Chromazone, Sir Duke, Superstation, I Wish, African Skies, Afro Blue, And the Melody Still Lingers On, Gimme Some Lovin’. Keikka oli todella hyvä, tosin Gimme Some Lovin’in rakenteesta ei ollut kellään mitään hajua, mutta meno oli kova. Keikan jälkeen Morph antoi meille palautetta. Jälleen oikein hyvää palautetta molemmille bändeille, mutta myös sanomista.; Kajaanille korostettiin timea ja kaikkien vastuuta siitä, ja meille sekä Kajaanille sanottiin että voitaisiin soittaa vähän yksinkertaisempaakin. Myös Morph sanoi, ettei kaiken tarvitse olla niin teknistä, voi mennä vähän takaisinkin päin ja saada jotain helpompaa musiikkia toimimaan. Ajelimme bussilla hyvillä mielin takaisin lentokentälle. Sitten saikin pakkailla ja nukkua muutama tunti.

To 21.4.
~04:00
HERÄTYS. Hotellin aulaan tuotiin meille aamupalat paperipusseissa, mahtavaa! Kävelimme lentokentälle ja saimme luojan kiitos tehdä check-inin Kokkolaan asti. Se oli elintärkeää, sillä lentojen välissä oli hyvin vähän aikaa, ja jos olisi täytynyt odottaa laukut hihnalta ja rehata seuraavaan terminaaliin, aika olisi loppunut kesken. Lontoossa Heathrow’n lentokentällä erkaannuimme Miiasta ja Joonaksesta, he olivat lähteneet väärään suuntaan koneesta tultuaan ja joutuneet jonnekin mistä ei päässyt enää suoraan takaisin sinne minne piti.  Kiltti lentokenttävikailija kuitenkin neuvoi heidät oikeaan junaan jolla he päätyivät oikeaan lähtoterminaaliin.  Kun päästiin Suomeen, ruuhka oli Helsinki-Vantaan lentokentällä melkein pahempi kuin Lontoossa. Jussi joutui hukkaan, ja löysi oikealle portille juuri kun koneeseen alettiin ottaa matkustajia. Juho jäi Helsinkiin musisointihommiin(siis ihan tarkoituksella, ei vahingossa). Päästiin Kokkolaan ja Juholta oli tullut viesti ettei hänen kitaraansa ollut kuulunut hihnalta.
Muitakin alkoi jännittää, että oliko kaikki tavara jäänyt Lontooseen. Ei ollut. Kaikki tallessa, ja Juholle tuli tieto, että kitara oli matkustanut Kajaaniin. Hän saisi sen kuulemma seuravana päivänä takaisin.