Entisiä opiskelijoita

Mekin opiskelimme Keski-Pohjanmaan konsalla Kokkolassa!

 

PAULI PAPPINEN

Valmistunut 2016

"Opiskelen kontrabasson soittoa Sibelius-Akatemiassa tällä hetkellä. Opintojen lisäksi pääsin Radion Sinfoniaorkesterin nuorten solistien konsertin solistiksi sekä olen keikkaillut pääkaupunkiseudun orkestereissa.

Musiikkialalle päädyin pidettyäni sitä ensin ohessa harrastuksena, ja sitten jossakin vaiheessa hurahdin ja rupesin tekemään hommia! Konservatorion ammattilinjalla todella aloin pikkuhiljaa tajuta, mitä muusikon ammatti oikeasti vaatii. Sain käytännön lähestymisen kautta kokemuksia siitä, mikä tulevaisuudessa odottaa - turvallisessa ja ohjatussa ympäristössä. Konservatorio tuntui tutulta, koska talossa oli jo kauan tullut pyörittyä. Oli paljon vanhoja tuttuja paikkakuntalaisia, mutta sain myös uusia tuttavuuksia eri genreistä!

Lukio-opintojen suorittaminen samalla oli minulle todella rankkaa, koska halusin valmistua niin nopeasti (kahdessa vuodessa, lukiota olin jo käynyt vuoden ennen ammattiopintoja). Priorisoimalla se kuitenkin onnistui. Normaali koulunkäynti siinä vähän ehkä kärsikin, sillä panostin tosiaan soittamiseen!"

 
MARI PALO

Mari Palo on opiskellut laulua Keski-Pohjanmaan konservatoriossa Sirkka Haaviston johdolla ja vuodesta 1996 Marjut Hannulan oppilaana Sibelius-Akatemian laulumusiikin osastolla, jolta hän valmistui musiikin maisteriksi v.2008.

Hän on jatkanut opiskelua yksityisesti Marjut Hannulan ja Elisabeth Werresin johdolla.  Liedopintoja Palo on harjoittanut mm. Elisabeth Schwarzkopfin, Hartmut Höllin, Mitsuko Shirain ja Ilmo Rannan johdolla. Lappeenrannan laulukilpailussa 1999 Palo sai kolmannen palkinnon sekä Yleisradion erikoispalkinnon ja vuonna 2001 hän tuli toiseksi Merikanto -laulukilpailussa. Mari Palo on konsertoinut useimpien suomalaisorkestereiden solistina mm. Esa-Pekka Salosen, Leif Segerstamin, Mikko Franckin ja Juha Kankaan johdolla. Kotimaan lisäksi Palo on konsertoinut Tanskassa, Ranskassa, Belgiassa, Japanissa, Unkarissa ja Englannissa sekä orkesterin solistina että liedlaulajana.

Suomen Kansallisoopperassa Palo on vieraillut säännöllisesti vuodesta 1999. Hänen roolejaan ovat mm. Taikahuilun Pamina, Figaron Häiden Barbarina, La Rondinen Bianca, Bizet’n Carmenin Micaëla ja Frasquita, La Bohèmen Musetta, Kaija Saariahon Adriana Materin Refka, Olli Kortekankaan Isän Tytön Vera, Jukka Linkolan Robin Hoodin Marian.

Palo on vieraillut useissa suomalaisissa alueoopperoissa, pienemmissä oopperaseurueissa ja Savonlinnan Oopperajuhlilla seuraavissa rooleissa: Anna Karenina : nimirooli (Uspenski), La Traviata: Violetta (Verdi), Alvilda in Abo: Alvilda (Badia), Kuninkaan Sormus: Regina von Emmeritz (I.Kuusisto), Taipaleenjoki: Kirsti (I.Kuusisto), Eukko -Pidättekö vainajista?: Tyttö (Koskinen), Madame de Sade: Anne (Koskinen), Voi Vietävä!: Orava (Lintinen), Fitness-kevytooppera: Barbi (Lintinen), Koirien Kalevala: Tytti (J.Kuusisto), Hui Kauhistus!: Neiti Sipsu (Linkola), Seitsemän Koiraveljestä: Venla (Fagerudd), Abelard ja Heloïse: Heloïse (Sivén).
Palo on vieraillut myös Den Norske Operassa Oslossa ja Leipzigin oopperassa.
Tammikuussa 2013 saa ensi-iltansa Vaasan Oopperan tuottama Franz Lehárin Iloinen Leski, jossa Palo laulaa Hanna Glavarin roolin. Keväällä 2013 palaa Kansallisoopperan ohjelmistoon Robin Hood (Marian).

Mari Palo on kantaesittänyt ja levyttänyt Aulis Sallisen teoksen Barabbas dialogeja, hän laulaa myös Helsingin kaupunginorkesterin levytyksellä Sallisen oopperasta Kuningas lähtee Ranskaan. Palo on tullut tutuksi myös Finlandia Recordsin julkaisemilla soololevyillä "Illan varjoon himmeään" (2003) sekä "Mari Palo" (2005).Mari Palo vierailee myös Vantaan Viihdeorkesterin  joululevyllä "Joulun Hohde" (2006 Ondine).

Kuva: Kira Gluschkoff

 

SOILA SARIOLA

Soila Sariola on monipuolinen muusikko, joka yhdistää uutta ja vanhaa. Työskentelen laajasti laulumusiikin parissa. Aloitin ammattimaisen kuoroharrastuksen Tapiolan kuorosta, jonka vaikutukset ovat nähtävissä vieläkin niin laulamisessani kuin säveltämisessänikin. Kansanmusiikkiin tutustuin perheeni ja kuoron kautta. Kansanmusiikin opiskelu toi mukanaan improvisaation ja äänikokeilut, jotka muodostavat suurenevan osan elämääni. Työskentelen päätoimisesti lauluyhtye Rajattomassa, joka vie mennessään ja jolle annan suurimman osan ajastani. Laulan yhtyeessä alttoa ja pääsen käyttämään ääntäni monipuolisesti. Laulamisen lisäksi myös sävellän musiikkia yhtyeelle. Päätyöni ohella sävelllä ja sovitan musiikkia kuoroille ja erilaisille kokoonpanoille (SATB/SSAA). Lisäksi olen pedagogi, joka tykkää opettaa yksityisoppiaita ja ryhmiä, ohjata improvisaatiokursseja ja kouluttaa itseään – monien taiteiden alalla.

"Opiskeluaikani Keski-Pohjanmaan konservatoriossa oli minulle yllättävän merkittävä. Pääsin opiskelemaan kansanmusiikin osasotolle heti kirjoitettuani ylioppilaaksi Sibelius-lukiosta v. 1996. Tämä merkitsi samalla muuttoa Helsingistä pohjoiseen päin, "pikku-kylään" Kokkolaan. Kokkola näyttäytyi kuitenkin vilkkaana kulttuuri- ja opiskelukaupunkina, enkä katunut paikkakunnan vaihdostani hetkeäkään.

Opiskelu oli mielenkiintoista ja innostavaa, etenkin kun nuorena lukiolaistyttönä pääsin ensimmäistä kertaa erikoistumaan valitsemaani tiettyyn aiheeseen ja syventämään kokemuksien kautta oppimaani. Tässä tapauksessa se oli siis kansanmusiikki ja laulaminen. Se avasi polkuja musiikin historian lisäksi omaan sukuhistoriaani; Martti ja Marjatta Pokelaan sekä koko maailman musiikin historiaan; tuvalaiseen kurkkulauluun, pygmilauluun, joikuihin, karjalaisiin joikuihin ja Suomen Kansan Wanhoihin Runoihin. Tiesin, että paluuta ei enää ollut. Kaikki tähän laajaan aiheeseen ja musiikkiin liittyvä vei minut niin voimakkaasti mukanaan, että joskus lapsuudessa haaveilemani poliisin ammatti tuntui jo humoristiselta. Jaksoin harjoitella ahkerasti ja itsessäni tapahtuikin huima kehitys vuoden aikana.

Parasta antia Kokkolan konsalla oli myös Kansanmusiikki-Instituutin ja Tallarin kanssa tehtävä yhteistyö sekä tutustuminen Oulun konservatorion kansantanssiopiskelijoihin. Olen työskennellyt kaikkien edellä mainittujen kanssa monesti kouluni jälkeenkin ja osan kanssa työskentelen vielä tänä päivänäkin.

Haluaisin vielä lopuksi korostaa ainutlaatuista ryhmähenkeä, joka meidän oppilaiden kesken vallitsi opiskeluaikanani 1996-1997. Kaikki olivat muuttaneet Kokkolaan eri puolilta Suomea ja murteiden määrä oli huvittavaa. Kutsuimmekin aikoinaan osastoamme "Suomen Baabelin torniksi". Yhdessä me soitimme, lauloimme, treenasimme, luimme, opettelimme, epäonnistuimme, onnistuimme, järjestimme, juhlimme, juhlimme, juhlimme ja jaoimme ilomme ja surumme. Tästä erityislaatuisesta ajanjaksosta minulle on jäänyt elinikäisiä ystävyyssuhteita…ympäri Suomen maan.

Kiitos Kokkolan konsalle! Sanon tämän nyt ihan sydämestäni, että ilman vuotta 1996 en olisi tässä pisteessä, missä nyt olen."

Kirjoittaja on Soila Sariola, Keski-Pohjanmaan konservatorion kansanmusiikin opiskelija 1996-1997

Kuva: Virpi Moskari

 

JESSE KAIKURANTA

Jesse Kaikukrannan nimi nousi tutuksi vuonna 2012 Voice of Finland –laulukilpailun finaalipaikan myötä. Samana vuonna hän myös voitti Syksyn sävel kilpailun kappaleella ”Järjetön rakkaus”. Jessen debyyttilevy ”Vie mut kotiin” saavutti ykkössijoja myyntilistoilla mm. Suomen virallisella albumilistalla ja iTunesissa. Vuoden 2013 alussa hän vei voiton jopa neljässä sarjassa Iskelmä Gaalassa sekä sai ehdokkuuksia useassa Emma Gaalan kategorioissa.

Keski-Pohjanmaan konservatoriossa Kaikuranta opiskeli vuosina 2003-2006.

Kuva: K-P Kirjapaino Oy/Juha Sallinen

 

 

OSSI MÄKI-REINI

”Olen ollut pienestä pitäen kiinnostunut musiikista ja ajan myötä siitä on tullut koko ajan suurempi osa elämääni. Lopulta monien bändivuosien ja harrastuspohjaisen musiikinopiskelun jälkeen hakeuduin muusikon ammattiopintoihin Keski-Pohjanmaan konservatorioon Kokkolaan.

Ylioppilastutkinnon jo aiemmin suorittaneena sain keskittyä kolmen opiskeluvuoden aikana rauhassa nimenomaan musiikkiin; oman pääinstrumenttini ja valitsemieni sivuinstrumenttien harjoitteluun, yhtyetyöskentelyn hiomiseen, esiintymiskokemuksen kartuttamiseen, musiikinteorian tuntemiseen sekä muusikkona työllistymisen saloihin. Koulun järjestämät isommat konserttiprojektit ja kansainvälisetkin vierailijat toivat mukanaan monipuolisia uusia kokemuksia. Kolmen viikon mukavalla vaihtojaksolla pääsin tutustumaan musiikinopiskeluun maamme rajojen ulkopuolella, Skotlannissa. Opinnäytetyöni yhteydessä sain tehdä konservatoriolla kootun yhtyeemme kanssa myös levyn, mikä oli erittäin edullista, sillä koulu tarjosi äänitystilat ja äänimiehen.

Keski-Pohjanmaan konservatorio antoi hyvät valmiudet sekä jatko-opintoihin että muusikon työhön, ja laajensi musiikkialalla lähes välttämätöntä kontaktiverkostoa. Valmistuttuani konservatoriolta pääsin opiskelemaan ammattikorkeakouluun musiikkipedagogiikkaa. Opiskelun lisäksi toimin tällä hetkellä freelancemuusikkona keikkaillen aktiivisesti lukuisien eri kokoonpanojen kanssa ympäri Suomea.”

- Ossi Mäki-Reini (valmistunut 2012)

Kuva: Karen Hagqvist



PAULIINA VIRKKALA

”Halusin käydä lukion, mutta tehdä myös musiikkiopintoja samalla, joten päätin hakea sekä päivälukioon että perustutkintolinjalle. Opintojeni alussa ajattelin tehdä lukion kolmessa vuodessa ja keskittyä musiikkiin viimeisenä vuonna. Parin vuoden jälkeen päätin kuitenkin jakaa kirjoitukset kolmeen kertaan, jotta saisin keskittyä eri aineisiin enemmän. Niinpä jatkoin lukiota vielä puolella vuodella. Sain tästä huolimatta keskittyä musiikkiin ja opinnäytetyön tekemiseen lähes koko neljännen vuoden, koska kirjoitukset olivat jo aikaisin syksyllä.

Opintojen järjestäminen ja aikatauluttaminen vaati oman panoksensa ja joskus olikin haasteellista löytää omaa harjoitteluaikaa, joka on musiikkiopinnoissa olennaisinta. Molempien koulujen opettajat olivat todella joustavia ja ymmärtäväisiä ja helpottivat paljon opintojen järjestämistä. Päivälukion yhdistäminen musiikkiopintoihin toi pitkiä päiviä erityisesti ensimmäisenä ja toisena vuonna. Olin lukiossa kahdeksasta neljään, jonka jälkeen menin konservatoriolle, jossa minulla oli soitto- ja teoriatunteja sekä harjoituksia. Olisin hyvin voinut jättää enemmän konservatorion kursseja neljännelle vuodelle, koska silloin minulla oli paremmin aikaa. Mutta toisaalta sain viimeisenä vuonna enemmän omaa harjoitteluaikaa.

Lukion ja musiikin perustutkinnon yhdistäminen oli minulle oikea valinta. Halusin pitää kaikki ovet avoinna jatkokoulutusta varten. Perustutkintolinjalta valmistuminen antoi hyvät lähtökohdat jatkaa musiikkiopintojani ammattikorkeakoulussa.”

- Pauliina Virkkala (valmistunut 2012)

Kuva: Karen Hagqvist


ALIISA VAITTINEN

"Aloitin musiikin harrastamisen ja opiskelun vasta parikymppisenä Ala-Könni-opistossa Kaustisella. Kansanmusiikkiin syttyi tuolloin niin suuri rakkaus, että sitä täytyi päästä opiskelemaan lisää, vaikka taidot olivat vielä kovin vähäiset. Pyrin K-P konservatoriolle, sillä Kokkola veti puoleensa maakunnan vahvan kansanmusiikkiperinteen vuoksi. Kolmannella yrittämisellä pääsin opiskelemaan ammattimuusikoksi.

Konservatorio tarjosi monipuolisia kansanmusiikin opintoja monine instrumentti- ja yhtyeopintoineen ja kamuilla oli paljon yhteisiä opintoja ja yhdessä tekemistä. Koska kansanmusiikin saralla soitinarsenaali on laaja ja mielenkiintoinen, mieli teki useasti soittaa muutakin kuin vain omaa pääinstrumenttia. Kansanmusiikkia opiskellessa kehittyykin monen instrumentin taitajaksi, mutta myös luovaksi ja vapautuneemmaksi muusikoksi, sillä kamupuolella improvisoidaan ja sovitetaan sekä sävelletäänkin paljon itse.

Kokkolan monipuolinen ja tapahtumarikas kulttuurielämä takaa sen, että yhteistyömahdollisuuksia eri taiteen alojen kanssa on muusikolle tarjolla. Itseäni kiinnostaa musiikin tekeminen mm. teatteriin, tanssiin ja runoihin, ja opintojeni aikana pääsin kokeilemaan teatterimuusikkoutta ja musiikkisuunnittelua mm. kesäteatterissa sekä muutamassa Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun esittävän taiteen opiskelijoiden näytelmässä. Ne, samoin kuin oman poikkitaiteellisen opinnäytekonserttini tekeminen alusta loppuun lähes itse, ovat olleet tärkeitä kokemuksia tulevaisuuden työmahdollisuuksia ajatellen.

PS. Ja täytyy vielä sanoa, että nyt valmistumisen jälkeen yksi suurimpia ikävöinnin kohteitani on konservatorion kellari, jossa konsan ja amk:n kansanmusiikkiopiskelijat (myös muita eksyy sinne säännöllisin väliajoin) viettävät aikaansa harjoittelun lomassa. Kellarin väestä on muodostunut oma yhteisönsä, joka tuntui ja tuntuu edelleen kodilta. Tuo yhteisöllisyys teki musiikin opiskelusta antoisaa, silloinkin kun epävarmuus omasta muusikkoudesta iski eikä meinannut saada mitään aikaiseksi.”

- Aliisa Vaittinen (valmistunut 2012)

Kuva: Karen Hagqvist

 

TIINA ORJALA

”Ammattilukio yhdistettynä musiikkialan perustutkintoon tuo vaihtelua arkeen. Lukio- ja konsajaksot vuorottelevat, mikä mahdollistaa paneutumisen välillä pelkästään musiikin ammattiopintoihin ja aikaa riittää runsaasti mm. omaan harjoitteluun. Lukiojaksot ovat 7 viikon tiiviimpi rykäisy, jolloin musiikkiopintojen lisäksi ollaan lukiossa. Opintojen sovittaminen vaatii joskus ponnisteluja ja organisointikykyä, mutta opettajat ovat molemmilla puolilla ymmärtäväisiä. Ammattilukiossa pakollisten lukiokurssien määrää on supistettu. Enemmänkin saa tehdä, ja yksittäisiä kursseja on myös mahdollista ja jopa kätevää ottaa ammatilliselle jaksolle. Vaihtoehto sopii sellaiselle, joka haluaa käydä lukion, mutta silti panostaa jo kunnolla soittoon. Lukiostakaan ei tarvitse tinkiä, itsekin sain hyvin kirjoitettua 6 ainetta. Opinnäytetyön ja yo-kirjoitusten ajankohdat kannattaa miettiä tarkkan, että on voimavaroja valmistautua kumpaankin. Koen tehneeni oikean valinnan lukion ja petun yhdistämisestä. Aloitin 19-vuotiaana musiikin korkeakouluopinnot pohjalla jo ammatillinen musiikkialan perustutkinto, lukion päättötodistus ja ylioppilastutkinto.”

- Tiina Orjala (valmistunut 2011)

Kuva: Karen Hagqvist

 

ILKKA KIVIMÄKI

”Harrastettuani musiikkia pienestä alkaen tuli eteen vaihe, jolloin halusin päästä eteenpäin musiikin opiskelussa. Hakeuduin Kauhajoen opiston pop/jazz-linjalle, jossa sain tarvittavaa lisäoppia. Tässä vaiheessa alkoi varmistua, että tästä voisi tulla minulle ammatti. Tutkiessani jatko-opintomahdollisuuksia tutustuin Keski-Pohjanmaan konservatorion tarjoamiin mahdollisuuksiin, jonne myös sitten hain.

Tultuani valituksi konservatorion opiskelijaksi, huomasin heti tulleeni oikeaan paikkaan. Opiskelu alusta alkaen tuntui tarjoavan hyvät puitteet kehittää osaamistani rytmimusiikin saralla. Yksityisopetusta pääinstrumentille oli paljon ja mahdollisuus myös sivuinstrumenttiopintoihin. Bänditunnit kuuluivat osana opintoihin, josta sai hyvät valmiudet työskennellä rytmimusiikin eri tyylilajeissa.

Konservatoriossa Kokkolassa oli hyvät mahdollisuudet olla mukana eri bändikokoonpanoissa, niin koulun kuin myös koulun ulkopuolisissa tilaisuuksissa. Esimerkiksi opiskelijoille tarjoutui mahdollisuus olla mukana Ostrobothnian Jazz Orchestra big bandin projekteissa. Konservatorio tarjosi tilaisuuden käydä ulkomailla Irlannissa ja Skotlannissa tutustumassa paikalliseen vastaavaan koulutukseen, jolloin pääsimme myös esiintymään pubeissa ja konserteissa.

Opiskelu oli myös vaativaa, koska oman ajan käyttö instrumenttitaitojen harjoitteluun vaati paljon itsekuria. Aikaa tähän oli varattu riittävästi, vaikka välillä oli opinnoissa tilanne, jolloin aika ei tahtonut riittää.

Sain konservatoriosta hyvän pohjan jatkaa opintojani K-P ammattikorkeakoulun musiikkipedagogin opinnoissa.”

- Ilkka Kivimäki (valmistunut 2011)

 

JOHANNA ISOKOSKI

”Valitsin tavallisen päivälukion ja musiikin perustutkinnon yhdistämisen useammastakin syystä. Ensinnäkin, halusin saada suoritettua lukio-opinnot koko 75:n kurssin laajuudessaan, enkä ammattilukiota lyhennetyssä laajuudessa. Näin pystyin kirjoittamaan seitsemän ainetta, ja minulla olisi ollut hyvät mahdollisuudet lähteä opiskelemaan monia muitakin aloja, jos en olisi valinnut jatkaa musiikin opintojani korkeakoulutasolle.

Toinen syy valintaani oli, että tällä vaihtoehdolla sain mahdollisuuden keskittyä opintojeni kolmantena vuonna ylioppilaskirjoituksiin, ja lukion suorittamiseen. Perustutkinnon opinnäytetyön tein neljäntenä vuonna, joten sain keskittyä kummankin tutkinnon lopputöihin erikseen ja kunnolla paneutuen.
Sain lukion valmiiksi tavallisessa kolmen vuoden määräajassa, jonka jälkeen keskityin vuodeksi pelkästään ammatillisiin opintoihini. Tämä oli mielestäni erittäin hyvä vaihtoehto, sillä näin sain keskittyä vuoden pelkästään musiikin opiskeluun. Sain käytyä kaikki loput kurssit, joita en ollut voinut käydä aiemmin lukion ohella päällekkäisyyksien vuoksi. Neljännen vuoden aikana tein myös lopullisen päätökseni hakea musiikin korkeakouluopintoihin, sillä kyseisen vuoden aikana sain hyvin kokea, mitä täyspäiväinen musiikinopiskelu on.

Normimukaisen lukion oppimäärän suorittaminen kolmessa vuodessa, sekä ammattiopintojen aikatauluttaminen vaati tietysti järjestelmällisyyttä ja oma-aloitteisuutta. Varsinkin ammattiopintojen suhteen täytyi olla itse tarkkana, että kaikki vaadittava tuli tehtyä. Päivät venyivät usein pitkiksi, kun ammatillisia opintoja täytyi mahduttaa lukiopäivien päälle. En ole kertaakaan katunut päätöstäni, sillä nyt minulla on neljän vuoden jälkeen matkassani sekä täysmittainen lukiokoulutus, ylioppilastutkinto että ammatillinen tutkinto.”

- Johanna Isokoski (valmistunut 2010)

kuva: Jarmo Seikkula